POHJANTÄHTI
Saamelaiset pitivät taivaankantta padan mallisena. Sitä kannatteli suuri pylväs. Pohjantähden uskottiin olevan naula, millä taivas oli isketty kiinni pylvääseen. Pohjantähti oli paikoillaan pysyvä kappale, jota muu maailmakaikkeus kiersi. Saamelaiset pelkäsivät, että mikäli pylväs tai pohjantähti pettäisi, putoaisi taivas heidän niskaansa ja se merkitsisi maailman loppua. Siitä syystä useilla seitapaikoilla uhrattiin eläimiä pohjantähdelle ja maailmanpylväälle.
AURINKO
Saamelaiset ovat auringon ja kuun jälkeläisiä. He jumaloivat aurinkoa ja pitävät sitä kaiken elämän alkuna ja siitä syystä auringolle onkin uhrattu eläinten sijaan leipää. Myös saamelasten tanssi-, laulu- ja piirtotaitoja pidetään auringon tyttäreltä Akanidilta opittuina taitoina.
REVONTULET
Revontulet ovat kuolleiden ihmisten elämään jääneitä sieluja. Revontulet kuuntelevat ja ymmärtävät ihmisiä ja siitä syystä revontulten läsnä ollessa tulee olla täysin hiljaa. Niiden pilkkaaminen tai sormella osoittaminen on ihmiselle viimeinen virhe. Naiset eivät saa kulkea revontulten aikaan paljain päin, sillä leimut saattavat napata tukasta ja viedä mennessään. Revontulten alla siitetty lapsi on poikkeuksellisen onnekas.
KULTA
Lapin 1800-luvun lopun kultaryntäys suuntautui Ivalojoelle, joka saa alkunsa Enontekiön rajalta. Joillekin harvoille saamelaisille kullan huuhdonta on yhä pääelinkeino. Kullanhuuhdontaa tarjotaan myös turisteille elämyksinä, mutta todellisia aarrepaikkoja ei koskaan paljasteta matkalaisille.
SHAMAANI
Shamaanit ovat suuria kaikentietäjiä ja -näkijöitä. Heidän tehtävänsä on säilyttää perinteitä ja tuoda uutta viisautta kyliin. Heillä on kyky parantaa, mutta tarvittaessa myös tappaa. Shamaanit keskustelevat jumalten ja henkien kanssa ja he tuntevatkin taivaan sekä tuonpuoleisen. Rumpu ja joiku ovat shamaanien tärkeimmät työkalut. Saamelaisten noidat ovat Euroopan ainoita noitia, jotka säilyivät noitavainoilta ja siksi niiden jälkeläisiä liikkuu Lapissa yhä.
NOITARUMPU
Noitarumpu koostuu kaikkien ihmisten nähtävillä olevista osista, puusta, nahasta ja kuvioista, sekä rummun sielusta, mikä näyttäytyy ainoastaan shamaanille. Noidalle rumpu ja rummun symbolit ovat ennustuksen apuväline.
SEITA
Seitapaikat ovat jumalien ja henkien asuinsijoja. Siitä syystä seita on aina pyhä paikka, jossa on uhrattu jumalille ja hengille. Jumalan kodin sijainti kertoo usein, että mille jumalalle kyseisellä paikalla on tuotu uhrilahjoja. Seita voi olla joko poikkeuksellinen luonnon rakennelma tai vaihtoehtoisesti ihmisten kokoama asetelma. Seitapaikkoja on säilynyt useita ja niillä voivat myös turistit vierailla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että seidat ovat yhä joillekin saamelaisille pyhiä paikkoja, joten niitä kannattaa lähestyä kunnioittaen. On myös syytä muistaa, että mitä suurempi seitapaikka, sitä suurempi jumala ja jumalan tahto. Mikäli jumalalle ei voi antaa, mitä se haluaa, voivat seuraukset olla arvaamattomat.
MAAHISET
Maahiset ovat maan alla asuva pienikokoinen kansa. Nämä pienet, ilkikuriset riiviöt muuttuvat näkymättömiksi astuessaan maanpinnalle, joten niitä on ihmisen mahdoton havaita paljaalla silmällä. Maahisten puheen, naurun ja liikkumisäänet kuitenkin voi kuulla. Halutessaan maahiset voivat näyttäytyä sellaiselle ihmiselle, josta he pitävät. Useimmiten maahiset eivät kuitenkaan pidä ihmisistä, koska ihmiset loukkaavat maata (maahisten kotia) niin usein rakennuksillaan ja viljelyksillään.
PORO
Poro on Lapin yleisin nisäkäs ja poronkasvatus on useille lappalaisille pääelinkeino. Poroista tunnetuin on Petteri Punakuono, jonka tunnistaa siitä, että sillä on punainen nenä ja se on etummainen joulupukin rekeä vetävistä poroista. Petteri on nimestä huolimatta naarasporo, koska kuvien perusteella sillä on sarvet läpi talven – urosporo pudottaa sarvensa syksyllä ja naaras keväällä.
SUSI
Useimpiin petoihin suhtaudutaan pelon sekaisella kunnioituksella, mutta susi lienee pedoista ainoa, johon suhtaudutaan pelkästään vihamielisesti. Saduissa ja jopa Raamatussa susi on yksinomaan paha. Sudet ovat yhä suuri uhka poroille ja joikut ovat olleet aikojen alusta lappalaisten keino karkottaa susia. Sudet pelkäävät joikuja, mutta jotta ne eivät tottuisi joikuihin, tulee saamelaisten laulaa aina uusi ja erilainen karkoitusjoiku.
KARHU
Karhu on syntynyt taivaalla, ”otavaisen olkapäillä, luona kuun, tykönä päivän.” Suomen kansalliseläin on ihmisen sukua ja saamelaistenkin palvoma peto.
SÄÄSKI
Sääski mahtaa harmittaa saamelaisiakin, koska kansantaruista tästä oliosta ei löydy mainintaa.
KOTA
Kodassa ei kukaan ole koskaan yksin. Jokaisessa kodassa asustaa Máttáráhkká kolmen tyttärensä kanssa. Nämä akat auttavat kodan asukkaita arkiaskareissa ja vartioivat kaikkea, mitä kodassa tapahtuu – ihmisiä ja esineitä. Kota on paikasta riippumatta aina pyhä.
LEUKU
Leuku on saamelaisten miesten pienoiskirves, jollainen oli jokaisella lappiäijällä. Tällä ainokaisella työkalulla hoidettiin käsittämättömän monet koti- ja maatilatyöt. Haastavin leukun käyttötarkoitus lienee ollut maahisten näkymättömien pikkuporojen pyytäminen. Maahisten poroja pystyi pysäyttämään ainoastaan heittämällä lapinleukun niiden ylitse.
KUKSA
Kuksa on lappalaisten juoma-astia, joka valmistetaan puusta tai puun pahkasta kovertamalla. Kuksan käyttöön liittyy monia perinteitä, jotka lienee syytä kerrata, ettei turistille käy saamelaisten seurassa nolosti. 1. Kuksa tulee kastaa käyttöönoton yhteydessä. Kastaminen tapahtuu kaatamalla pohjalle konjakkia, huiluttamalla juomaa vastapäivään niin, että kupin reunat kastuvat ja sen jälkeen juomalla neste. Tämän jälkeen kaadetaan uusi erä konjakkia kuppiin, pyöritetään tällä kertaa myötäpäivään ja juodaan. Kuksa on kastettu ja valmis käytettäväksi. 2. Kuksaa ei saa pestä, vaan ainoastaan huuhdella. Kuksan pesijä menettää kaiken onnensa. 3. Nykyaikaisia teollisia ”kuksakopioita” ei kannata kutsua lappalaisen kuullen kuksaksi.
HILLA
Hilla on yksi arvokkaimmista luonnonvaraisena Suomessa kasvavista marjoista. Tunturi-Lapin suot ja nevat antavat sille loistavat kasvuedellytykset. Hyviä hillapaikkoja voi kysyä paikallisilta, mutta parhaimpia hillapaikkojaan he eivät koskaan paljasta.
JOIKU
Joiku on auringon tyttären saamelaisille opettamaa proosalaulua. Joikuaminen tapahtuu ilman säestystä tai noitarummun säestyksellä. Joikut voivat olla esittävää taidetta, parantavia loitsuja, kiitoslauluja, manauksia, ihan mitä joikaaja haluaa laulullaan ilmaista tai mihin hän haluaa sillä vaikuttaa. Joikut auttavat kaikkiin asioihin.
JOULUPUKKI
Saamelaisten joulupukki on hedelmällisyyttä kuvaava hahmo, eli pukki. Tällä alkuperäisellä pukilla on yllään nurin käännetty turkki, pukin sarvet, tuohireppu ja –naamari. Shamanistinen pukki jakaa lahjojen lisäksi myös vitsoja tuhmimmille. Hän pelottelee lapsia, eikä kaihda alkoholin nauttimista jokaisessa kylätalossa tai humalassa esiintymistä.
