Maanantaina 3.8. ensituntuma joella
Saavuimme Muonionjoen aivan rannassa sijaitsevaan majoituspaikkaamme Äijäkosken kohdalle. Tavarat mökkiin ja heti tutustumaan jokeen. Perhovehkeet kasaan, kahluuasut päälle ja tietysti jokeen. Illan saaliina kymmenkunta nättiä harjusta.
Savustettuja harjuksia, kuva Kalle Talvinen
Tiistaina 4.8. lohensoutua
Aamulla klo 8 meitä odotti Äijäkosken niskalla Wildfish Guidingin opas Heikki Pöyskö. Kaikki kolme kokenutta perhomiestä odottivat innoissaan mitä tuleman pitää.
Heikki kertoi meille päivän ohjelmasta, lohensoutuun oli siis tarkoitus lähteä, esitteli vaaput, ja kävimme turvallisuusasiat tarkkaan läpi.
Valmistautuminen lohensoutuun, kuva Kalle Talvinen
Veneen keulassa meitä ihmetytti heti ”kettinkiankkuri”, jollaista emme olleet koskaan nähneet.
Lohensoutuun sopiva vene on Heikin tekemä, kuva Nina Vesterinen
Käytännön asiat käytyämme läpi, lähdimme joelle, kaksi miestä ja soutaja Heikki, sitä suurta lohta pyytämään. Vene tuntui ensin tottumattomalle aika kiikkerältä, mutta vauhtiin päästyämme vene oli todella hyvä. Vene oli oppaamme itse tekemä. Kokeneen joenkulkijan kyydissä matka kohti joenniskaa alkoi vauhdikkaasti isompia kiviä väistellen.
Lohensoutua, kuva Kalle Talvinen
Joenniskalla vene kohti ylävirtaa, kettinkiankkuri veteen. Aloimme laskemaan vaappuja veteen tarkan metrimäärän mukaan. Kova virta piti huolen, että vaaput uivat nätisti veneen takana. Kettinkinippu ylös ja soutaja aloitti työnsä. Kuljimme jokea poikittain alavirtaan siksakki -tyylillä. Heikki kertoi koko ajan, missä ovat parhaat ottikivien lohen huilipaikat ja syvemmät montut, missä lohet viihtyvät.
Saimme alkuun muutamia harjuksia ja sitten tärähti lohi kiinni. Kyllä siinä ensikertalaista vähän jännitti, mitenköhän tuo joen kuningas saadaan ylös. 10 minuutin väsyttelyn ja parin hypyn jälkeen lohi saatiin veneen viereen. Ja juuri haavitusvaiheessa kala pääsi irti! Ei ollut joki päättänyt meille tuota ruokakalaa antaa😊
Lohensoutu oli kyllä todella hieno kokemus. Ennen kaikkea ammattitaitoinen soutajamme kertoi meille paljon joesta ja soutukalastuksen saloista. Tästä kaikesta innostuneena vuokrasimme veneen koko illaksi käyttöömme😊.
Keskiviikkona 5.8. Jerisjoella ja illalla Muonionjoella perhosoutua
Heti aamutuimaan suunnistimme Jerisjoelle harjusta ja taimenta kalastamaan. Oppaamme Heikki toi meidät ensimmäiselle koskelle. Erittäin kuumassa ilmassa aloitimme kalastuksen koskenniskalta. Alkuun kuumuus ja metsän pikku ötökät (mäkäräiset ja hyttyset) tekivät kiitettävästi meille seuraa.
Jerisjoella, kuva Kalle Talvinen
Kaloista ei näkynyt mitään havaintoa tuntiin, ei edes pintakäyntejä. Siirryimme koskenniskalta alaspäin keskelle koskea, ja sitten alkoi tapahtua. Saimme isoja, todella pulleita harjuksia, jotka kuitenkin hyvän tavan mukaan päästimme sukua jatkamaan. Suurinta, todella vahvaa harjusta, joka pisti perhomiehen oikein tosissaan tekemään työtä, piti elvyttää 15 minuuttia, ennen kuin se sai taas jatkaa matkaansa joen kuohuihin.
Pullea harjus Jerisjoelta, kuva Kalle Talvinen
Lopulta päätimme ottaa kolme pienempää kalaa ruokakalaksi mukaan. Todella upea joki tuo Jerisjoki. Heittopaikkoja oli hyvin ja kahlaaminenkin onnistui helposti. Kivet ovat suhteellisen pieniä ja kosken kuohut olivat sopivia. Suosittelen lämmöllä kokeilemaan Jerisjoen kuohut ja jättiharjukset😊
Illalla pääsimme vielä kokeilemaan perhonuistelua veneellä Muonionjoella. Kokenut oppaamme Pertti opasti perhosoudun saloihin ja kertoi joen monet kalojen suosimat montut ja kivien taustat. Perhosoutu olikin todella tehokasta varsinkin harjusten kalastukseen. Osa meistä pääsi kokeilemaan perhon heittämistä veneestä, joka oli myös erinomainen kalastusmuoto harjukselle. Ja tulihan sieltä vielä yksi parikiloinen kossikin.
Villi merilohi jäi haaviin, kuva Kalle Talvinen
Joella näimme veneitä, joissa oli myös pienempiä lapsia mukana kalassa. Tuntui kuitenkin siltä, että pitkässä kapeassa veneessä olisi vaikeaa toimia lasten kanssa. Oppaamme Pertti kertoi kokemuksistaan omien ja asiakkaiden lasten kanssa. Tästä tuli heti turvallinen ja hyvä tunne – omatkin pojat olisi saatava veneen kyytiin ja sitä suurta lohta narraamaan.
Torstaina 7.8. lapset mukana
Seuraavana aamuna tulimme pikkupoikien kanssa rantaan tietysti hieman jännittynein tunnelmin. Oppaamme kävi jälleen huolellisesti läpi kaikki turvallisuusasiat, kuten miten toimia turvallisesti kosken kuohuissa, jos lapsi putoaa jokeen. Poikien ilmeet olivat aika jännittyneitä, mutta innostuneita veneeseen päästyään.
Jännittynyt tunnelma, kuva Kalle Talvinen
Suuntasimme ylös kuohuvaa kivikkoista jokea. Vene asetettiin keula edellä ylävirtaan kettinkiankkurin varaan. Kävimme huolellisesti läpi toimintamallit, mitä kukin veneessä tekee. Kyydissä sai olla vain yksi lapsi ja kaksi aikuista kerrallaan. Perhot veteen saatuamme nostettiin ”kettinkiankkuri” ylös ja matka suuriin seikkailuihin oli valmis😊
Ensimmäinen harjus! kuva Kalle Talvinen
Muutaman minuutin kuluttua oli jo ensimmäinen harjus kiinni perhossa. Pienempi pojista, Miiko 5 vuotta, aloitti kalan, joka vaikutti isohkolta harjukselta, väsytyksen. Lyhyen, mutta vauhdikkaan taistelun jälkeen haavittiin mitallinen 36 cm ja pullea harjus veneeseen. Olisittepa nähneet pojan ilmeen, joka oli tavallista hymyä 10 kertaa suurempi ja kommentti ”Mun elämän eka iso kala ja vielä harjus”. Kalastusta jatkettiin noin tunnin verran ja harjuksia saatiin vielä lisää.
Tarinaa jättiharjuksesta on riittänyt pitkin alkusyksyä aika tavalla😊 Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus koko perheelle, kannatta kokeilla. Elämyksenä itselle, mutta ennen kaikkea lapsille uskomaton elämys.
Ensi kesänä jälleen
Muonionjoki tarjosi meille kokonaisuudessaan mahtavan kokemuksen kalastaa veneestä sekä vaapuilla että perhoilla. Isot lohet jäivät tällä kertaa saamatta, mutta ensi kesäkaudella kokeillaan taas uudestaan😊
Iso kiitos mahtaville Wildfish Guidingin oppaillemme hienosta kokemuksesta Muonionjoella ja Jerisjoella.
Teksti: Kalle Talvinen
